Miksi te aloitte uskomaan Jeesukseen?

CC0

– ”Minä en ole kristitty, mutta tahtoisin tietää miksi te aloitte uskomaan Jeesukseen?”

Tämä on japanilaisten ei-kristittyjen yleisimpiä kysymyksiä silloin kun heissä on herännyt mielenkiinto kristillistä uskoa kohtaan. Kun eräs japanilainen kysyi tämän kysymyksen ”Kristuksen etsiminen” -nimisessä japaninkielisessä sosiaalisen median ryhmässä, minun ei tarvinnut tällä kertaa vastata, sillä vastauksia alkoi tipahdella toinen toisensa perään japanilaisilta kristityiltä niin, että niitä oli lopulta useita kymmeniä.

Itse asiassa tällainen ”miksi aloitte uskomaan” -kysymys ei ole ihan helppo vastattavaksi. Silloin kun alkaa kuvailla Jumalan tekemää ihmettä omassa sydämessä, sanat tahtovat loppua kesken jo alkumetreillä. Myös monet näistä japanilaisista, jotka olivat kohdanneet elävän Jumalan, kertoivat hapuillen sitä mitä ovat kokeneet. Varsinkin äskettäin uskoon tulleiden kirjoituksissa lauseet olivat vähän kuin huonoa, epämääräistä Japanin kieltä.

Hanae Micheru -niminen nainen hahmotti tapahtunutta koskettavasti näin:

”Raamattua lukiessani aloin vähitellen uskomaan”…”Se mitä Raamatusta ymmärsin muuttui vähitellen ihan ruumiillisesti omaksi kokemukseksi. Me ihmiset emme ole täydellisiä. Välillä käännän Jumalalle selkäni. Sitten jälleen koen Jumalan voiman. Olen kristittynä vasta vuoden vanha, joten en osaa selittää mitään vaikeita asioita. Osaan sanoa vain tämän: olen kiitollinen siitä, että sain syntyä tähän maailmaan. Raamattuun on kirjoitettu ihmisestä kaikkein tärkein. Kun tulin uskomaan Jeesukseen, pystyin hänen kauttaan ensimmäistä kertaa ihan sydämen pohjasta nauramaan ja kokemaan iloa ja rakastamaan. Voin olla Jeesuksen edessä pahana ja heikkona, omana itsenäni.”

Kotoko Ikeda vastasi Jesajan kirjan jakeella 41:13

”Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: ”Älä pelkää, minä autan sinua.” ja jatkoi:
”Olen kiitollinen siitä, että Jumala tarttui minua kädestä, ja siksi aloin uskoa Häneen.”

Yksi syvimmälle meneviä vastauksia tähän miksi-kysymykseen löytyy Lutherin Katekismuksesta, joka kertoo uskon alkamisesta ja pysymisestä näin: Minä ”uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa.”

Tässä on jokaisen ihmisen kohdalla syy siihen miksi usko alkoi. Koska Jumala rakasti minua ja sinua niin paljon, että antoi näin suuren lahjan. Jumalan Henki kutsui, valaisi, pyhitti ja on säilyttänyt uskon Jeesuksen ristin evankeliumin kautta.

Ja vaikka miten haluaisin ottaa edes hiukan kunniaa omalle kontolleni siitä, että tein oikean päätöksen tai vastasin kutsuun myöntävästi, se päätös ja vastauskin on kuitenkin vain ja ainoastaan Jumalan vaikutusta meissä, Hänen tekonsa. Vaikka oma järki ja ylpeys väittää vastaan, Jeesus kuitenkin sanoo: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”. (Joh. 6:29)

Se tapahtumaketju – mistä kaikki omasta mielestä alkoi, mitä kautta ymmärsi Jumalan kutsuvan, mikä oli se Raamatun totuus mikä ensimmäiseksi avautui, kokiko jotakin ihmeellistä vai ei, ja saiko kasvaa uskoon jo lapsuudessa – siitä meillä on jokaisella aivan oma tarinamme. Ne kokemukset ovat ainutkertaisia, koska olemme kukin omia persooniamme. Luojamme tuntee meidät paremmin kuin itsekään tunnemme itsemme, ja kohtaa meidät luonteellemme sopivalla tavalla. Me elämme ainutkertaista, Jumalan juuri meille suunnittelemaa elämää ja siksi ei tarvitse yrittää kopioida mitään siitä mitä joku toinen koki.

Rukouksessa saamme pyytää, että moni japanilainen ja suomalainen kuulisi Jeesuksen kutsun tänäänkin.